Olen tykännyt tosi paljon
Kissiksen lyhyistä kuvailuista hänen katsomistaan leffoista - ja myös
Mustaa kajalia -blogin Heidi B on sellaisen tehnyt. Kysyin Kissikseltä, voinko apinoida hänen postausideansa ja sain luvan :D.
Tässä siis tämän vuoden aikana katsomani elokuvat lyhyesti. En tosiaan katsele kovin montaa pätkää kuukaudessa, sillä nykyään tulee tapitettua enemmän sarjoja. Sarjoista muuten tuli mieleen, suosittelen niille pyhitettyä
The Variety Show -blogia, jonka pitäjä on intohimoinen sarjaseuraaja :).
TammikuuDallas Buyers Club on kerännyt paljon kehuja ja Matthew McConaugheyta tuli alkuvuodesta ihailtua True Detectivessä, joten halusin nähdä tämän. Jäi jotenkin tyhjä olo tämän jälkeen, ehkä odotukset olivat liian korkealla?
The Hunger Games: Mockingjay - Part 1 - koska edellisetkin osat olivat niiin hyviä. Olin kirjana tähän viimeiseen osaan todella pettynyt, joten elokuva oli positiivinen yllätys.
The Good Lie kertoo nuorten sudanilaispakolaisten tarinan pakomatkasta uuteen kotimaahan sopeutumiseen. Leffan nimekkäin näyttelijä on Reese Witherspoon, joka esittää työvoimatoimiston virkailijaa, jonka tehtävä on auttaa nuoret miehet elämän alkuun uudessa kotimaassaan. Tärkeä elokuva ja harvinainen aihe. Parhaiten jäi mieleen kohtaus, jossa yksi nuorista miehistä oli pian pakolaisleiriltä Yhdysvaltoihin saavuttuaan saanut työpaikan supermarketista ja joutui heittämään ruokaa roskikseen. Koditon tuli kuikuilemaan roskiksille ja mies antoi tälle ruokaa, saaden haukut pomoltaan..
HelmikuuViikossa aikuiseksi oli todella köykäinen ja vähän köppäinenkin, mutta kuitenkin suht viihdyttävä leffa, kunhan sitä ei katsonut yhtään kriittisesti. Parasta elokuvassa olivat ihanat, kesäiset maisemat.
Wild - villi vaellus on sekin Reese Witherspoonin tähdittämä, ja se on filmattu samannimisen kirjan pohjalta. Tämä elokuva ja kirja kolahtivat minuun aivan täysillä, erityisesti kosketti se, kuinka päähenkilö kuvaa omaa kasvamistaan ja tekemiään virheitä. Kirjan kirjoittanut Cheryl Strayed kriiseili elämänsä kanssa avioeron ja äidin kuoleman jälkeen ja lähti etsimään itseään Pacific Crest Trail -vaellusreitille, joka siis kulkee Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Vaikka kasvutarinakin on todella koskettava, eniten nautin kirjassa ja elokuvassa vaelluskuvauksesta kaikkine haasteine ja elämyksineen. Ja tietysti elokuva oli visuaalisesti huikaiseva, sen verran upeat maisemat reitin varrella on.
The Imitation Gameoli pakko nähdä, koska toinen maailmansota kiinnostaa kaikista vinkkeleistä ja erityisesti näistä vähän poikkeavammista. Elokuva kertoo
Alan Turingista, joka purki muiden matemaatikkojen kanssa Enigma-salakirjoituskoneen koodin. Turing oli homoseksuaali, joten hän oli tuon ajan Britanniassa kaikkea muuta kuin juhlittu sotasankari. Elokuva oli kiinnostava, jännittävä ja koskettava.
MaaliskuuAmerican Sniperkin on tositarina: Christopher Scott Kylesta, joka oli Yhdysvaltain armeijahistorian paras tarkka-ampuja. Kylen ampui ampumaradalla toinen veteraani Kylen ollessa 38-vuotias. Tämän elokuvan voi katsoa todella monella tavalla, toisten mielestä se on patrioottinen ja toisten mielestä sitten jotain aivan muuta. Kritiikkiä leffa kyllä keräsi yllin kyllin.
HuhtikuuEdellisen innoittamana katselimme kotona toisen sotaleffan: oscareja keränneen
Hurt Lockerin, joka sekin kertoo Irakin sodasta. Siinä seurataan pomminpurkajia, joista yksi vaikuttaa olevan koukussa homman tuomaan adrenaliiniin ja ottaa riskejä, joka kiristää muun pommiryhmän hermoja. Elokuvan henkilöitä ei kuvata samalla tavalla sankareina, kuten ehkä American Sniperin Chris Kylea.
ToukokuuToukokuussa telkkarista tuli
Toukokuun neljä päivää, saksalais-venäläis-ukrainalainen elokuva, joka sijoittuu toisen maailmansodan viimeisiin päiviin. Pienellä Itämeren saarella on orpokoti, jonka puna-armeijan sotilaat ottavat haltuunsa. Saarelle eksyy myös pakenevia saksalaissotilaita. Katselin elokuvaa vähän sivusilmällä, sillä en tiennyt kyseessä olevan tositarina, jolloin olisin voinut kurkkia netistä, miten elokuvassa käy. Hieman nimittäin hirvitti, miten orpokodin tytöille elokuvassa käy.
Ida oli riipaiseva, 60-luvun Puolaan sijoittuva elokuva nuoresta nunnasta, joka ennen lopullista nunnalupaustaan lähtee tätinsä kanssa selvittelemään perheensä sodanaikaista kohtaloa. Pidin valtavasti Idasta ja tämän tädistä.
KesäkuuJoe Wrightin
Anna Karenina on sijoitettu teatterinäyttämölle. En oikein tiedä mitä mieltä olin, olihan elokuva visuaalisesti lumoava, mutta lavasteet kyllä etäännyttivät ainakin minua liikaa.
Lockessa ollaan koko elokuvan ajan puhelimessa auton ratissa. Silti tarina on dramaattinen. Päähenkilö tekee kahden tunnin ajomatkan aikana isoja päätöksiä yksityiselämänsä ja uransa suhteen.
HeinäkuuMagic Mike XXL:n kävin katsomassa muiden kauneusbloggaajien kanssa. Ainakin koreografiat olivat huikeita ja ainakin leffa tarjoaa silmäkarkkia - vähän miesmausta riippuen toki.
SyyskuuKaikki syyskuun leffat paitsi Red Ridingin näin Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla.
Diary of a Chambermaid - vähän synkempää epookkia, pääosassa uusimmassa Bondissakin nähty Léa Seydoux.
Speed Sisters oli dokumentti palestiinalaisista naisrallikuskeista. Tästä jäi positiivinen fiilis, vaikka elokuvan tiimillä olikin kaikenlaisia vaikeuksia, myös keskinäisiä kahnauksia.
You're Ugly Too on irlantilainen, vähäeleinen pienen budjetin leffa koulutytöstä, joka muuttaa äitinsä kuoltua setänsä kanssa asuntovaunuun. Setä (jota esittää Aiden Gillen) vapautetaan vankilasta tytön huolehtimista varten. Sympaattinen esikoisohjaus ja Lauren Kinsellan roolisuoritus on ihan huippu!
Sworn Virgin sijoittuu Albaniaan ja Italiaan, kertoo Hanasta, josta tulee
"sworn virgin" nimeltä Mark, eli tekee neitsyyslupauksen ja alkaa muuten elää kuin mies patriarkaalisessa kulttuurissa. Muutettuaan Italiaan Markilla on tilaisuus kuulostella kuka hän oikeastaan on ja miten haluaa elää. Verkkainen, muttei ollenkaan ahdistava elokuva. Hanalle käy lopulta ihan hyvin :).
Grandma oli hauska ja koskettava jenkki-indie kolmen sukupolven naisista. Lily Tomlinin esittämä kärkevä isoäiti auttaa lastenlastaan saamaan rahat kasaan aborttia varten.
Mr. Holmesissa Ian McKellen esittää Sherlock Holmesia vanhoilla päivillään. Hieman jo dementoitunut Holmes yrittää muistella tapausta, joka on jäänyt vaivaamaan häntä. Hän myös ystävystyy taloudenhoitajansa pienen pojan kanssa.
The New Girlfriend on yhden lempiohjaajistani, Francois Ozonin tuorein leffa. Elokuvan päähenkilön, nuoren naisen, paras ystävä kuolee. Päähenkilön ja ystävän leskimiehen suhteesta tulee varsin erikoinen. Kannattaa katsoa, traagisista elementeistä huolimatta tämä on lopulta ihana hyvän mielen elokuva.
Diary of a Teenage Girl sijoittuu 70-luvun San Franciscoon ja kertoo sarjakuvia piirtävästä teinitytöstä, joka aloittaa suhteen äitinsä poikaystävän kanssa. Poikaystävää näyttelee Alexander Skarsgård. Raikas, mutta paikoin todella epämukava leffa katsoa.
Ompelijatar on historiadokumentti Martta Koskisesta, viimeisestä Suomen valtiovallan teloittamasta naisesta. Se löytyy vielä muutaman päivän ajan
Yle Areenasta.
Red Riding 1974: Tappajan jäljillä kertoo nuoresta toimittajasta, joka alkaa selvitellä murhatun tytön kohtaloa korruptoituneessa pikkukaupungissa Yorkshiressa. Tämän olisi voinut jättää väliin.
LokakuuIn Your Eyesista kuulin suosituksia muilta bloggaajilta. Kaksi täysin erilaista elämää, eri puolilla Yhdysvaltoja elävää nuorta ihmistä saa telepaattisen yhteyden toisiinsa. Erilainen, ihan mukaansatempaava romanttinen leffa, joka ehkä vähän lässähti loppua kohden.
Napapiirin sankarit 2 oli ihan kohtuu hyvä kakkososa. Kuten listasta näkyy, en komedioita juuri katso, mutta kyllä tätä katsoessa nauratti sen verran, että leffaan kannatti kyllä raahautua.
Sins of My Father on dokumentti Pablo Escobarin pojasta. Suosittelen etenkin, jos seuraat Narcos-sarjaa.
MarraskuuThe Walkinmenimme katsomaan ex tempore. Ja kyllä kannatti, tykkäsin kovasti leffan vekkulista kerrontatavasta sekä jännitin rystyset valkoisina, miten leffan päähenkilön nuorallakävely WTC-tornien välillä sujuu. En siis tiennyt miten siinä kävi, vaikka kyseinen tempaus suoritettiin heti tornien valmistuttua 70-luvulla.
The Hunger Games: Mockinjay - Part 2 oli turhan videopelimäinen. Kyllä ensimmäinen leffa oli ehdottomasti paras ja kestää myös parhaiten uudelleen katsomista. Nämä trilogian kaksi viimeistä ei niinkään.
Seremonia on dokumentti kahdeksankymppisestä ranskalaisdominasta, Catherine Robbe-Grillet'stä, joka on omistanut lähes koko elämänsä "eroottiselle taiteelle". Elokuvassa haastatellaan itse dominan lisäksi hänen kumppaneitaan, ja siinä on näyteltyjä versioita porukan "seremonioista".
Joulukuussa en muistaakseni katsonut yhtään elokuvaa. Sarjoja sitten varmaan senkin edestä.
Tänä vuonna katselulistalle voisi ottaa joitain klassikoita, joita en häpeäkseni ole nähnyt. Esim. Kummisetä-elokuvia tai Star Warseja..
Oletteko te ahkeria elokuvien katselijoita, vai enemmän sarjojen ystäviä?
.jpg)
