Tällä viikolla vietin talvilomaani mukavan leppoisasti, tiedossa oli mm. kampaajakäynti ja vähän blogiin liittyvää ohjelmaa sekä sukulointia. Mistä olen erityisen iloinen on se, että olen mietiskellyt ja ottanut asioista selvää ruokaan liittyen. Olen ollut viime vuosina tyyppi, joka ärsyyntyy jatkuvasta ruokapuheesta.. töllö on täynnä ruokaohjelmia ja jokaisella tuntuu olevan jokin erityinen ruokavalio, jonka ilosanomaa halutaan sitten jakaa muillekin (todellakin, ruoka tuntuu olevan joillekin uusi uskonto). Olen skipannut blogeista yleensä ruokapostaukset ja lehdistä kaikki ruoka- ja terveysjutut. Mutta nyt sitten kirjottelen tässä postausta, jonka olisin itsekin jättänyt väliin vielä jokin aika sitten :D.
(Tosin, kirjoitinhan minä viime kuun puolella Satokausikalenterista, joka kyllä aiheutti minullekin pientä orastavaa kiinnostusta ruoanlaittoa kohtaan. Lähinnä se tosin sai testailemaan uusia hedelmiä, mitä tietysti voi nauttia ihan ilman erityistä valmistusta.)
Kävin viime viikon viikonloppuna kosmetologilla, jolta satuin kysäisemään suun ja nenän ympärillä olevasta jatkuvasta punoituksesta. Minulla on tuota punoitusta todella usein, enkä ole ajatellut siitä sen kummempaa, koska minulla ei oikeastaan lyhyitä jaksoja lukuunottamatta ole koskaan ollut täydellisen tasaisen väristä ihoa. Mutta kosmetologilla tajusin, etteivät ne kaikki voi olla finniarpia, koska minulla on finnejä ja valkopäitä kuitenkin suhteellisen vähän nykyään, yleensä muutama tiettyyn aikaan kuukaudesta. Kosmetologi ei sitten osannut ehdottaa muuta, kuin miettimään ruokavaliotani, eli syönkö suuria määriä esim. soijaa, maitotuotteita, viljaa tai sokeria? No, minähän syön noita kaikkia paitsi soijaa, ja paljon.
Asiaa pohdittiin myös toisten bloggaajien kanssa, ja useampikin ehdotti, että minullakin voisi olla suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti eli POD. Linkki vie Duodecimin artikkeliin, lisäksi aiheesta ovat postanneet esim. Mustaa kajalia- ja Juille's -blogien pitäjät. No, POD ei ole tämän postauksen aihe, mutta se oli suurin syy, miksi lähdin koko ruokavalioasiaa pohtimaan.
Olen todella kiitollinen kosmetologille, että ehdotti asiaa, koska vaikka mikään ruoassa ei tuota punoitusta olisikaan ollut aiheuttamassa, niin se sai minut pohtimaan aihetta. Ja niin minun oli syytäkin tehdä, koska olen syönyt ihan miten sattuu. Lähdin saman tien vähentämään maitoa ruuistani, koska se tuntui loogisimmalta miedosta laktoosi-intoleranssistani johtuen (ei diagnosoitu, mutta vatsani ei kestä suuria määriä maitotuotteita kerralla/saman päivän aikana). Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi yli 15 vuotta, ja joskus kymmenisen vuotta sitten on elämässäni ollut jakso, jolloin söin lähes täysin vegaanisesti. Ihan silkasta mukavuudenhalusta se sitten jäi, koska varsinkin kodin ulkopuolella kyseinen ruokavalio ei ole/ainakaan silloin ei ollut mikään helppo. En kyllä toisaalta ole koskaan ollut mikään kovin intohimoinen ruoanlaittaja lyhyitä innostuskausia lukuunottamatta.
Lomallani olenkin lueskellut ravitsemusasioita, katsellut YouTubesta videoita aiheesta (etenkin Unnatural Vegan -kanavalla on mielenkiintoista eettistä pohdintaa), katsonut karjatalouden ympäristövaikutuksista kertovan Cowspiracy-dokumentin Netflixistä, lukenut Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -kirjaa.. Mitä enemmän tietoa tulee, sitä vahvemmin alan kallistua vegaaniruokavalion kannalle, mutta varma en vielä ole. Totuus on se, että olen melko laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen.. Ainakin olen jo alkanut väsäillä maidottomia ja munattomia sapuskoja kotona, toki nyt kaapeissa olevan eläinperäiset tuotteet käytetään loppuun eikä heitetä roskiin. Nyt on toisaalta paljon helpompaa toteuttaa kyseistä ruokavaliota kuin kymmenisen vuotta sitten, netissä on hyviä sivustoja kulutusvalintoja helpottamaan ja kaupan on vaikka mitä korvikejuustoa, -maitoa ja jopa -lihaa. Asun pääkaupunkiseudun kupeessa, joten minulla on pääsy erikoiskauppoihin, mutta marketistakin löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja.
Olen helposti innostuvaista tyyppiä, ja olen aloittanut lukuisia harrastuksia intoa puhkuen, mutta kiinnostus on lopahtanut pian. Toisaalta jotkut jutut ovat jääneet pidemmäksikin aikaa elämääni, kuten nyt vaikka kosmetiikka tai geokätköily. Uudessa ruokavaliossa alkuinnostus on toisaalta hyvä asia, sillä ottaa aikansa hankkia tietoa ja kehitellä uusia vakkariruokia. Eniten mietityttää asiaan liittyvä sosiaalinen paine ihan kaikilta tahoilta. Nykyään harvemmin enää lakto-ovo-vegetaristin valintoja kukaan tulee kyseenalaistamaan, mutta maito ja munat voivat olla toinen juttu. Minun ei varmaankaan pitäisi liikaa miettiä, millä nimikkeellä itseäni kutsun ja mitä muut minusta ajattelevat kun teen sitä tai tätä. Silti ajattelin edetä rauhassa. Kotona ei paineita ole, mies on tainnut olla vain iloinen, kun minäkin välillä vaivaudun tekemään ruokaa :D. (Syömme siis yhteisiä ruokia, vaikka mies on sekasyöjä.) Toisaalta, ainakin teen sitten jatkossa näiden uusien tietojen pohjalta tietoisempia valintoja ja minulla on parempaa tietoa ravitsemuksesta, tuli minusta sitten vegaania tai ei.
Hieman kyllä itseänikin huvittaa, että kaikki lähti pienestä punoituksesta..
Oletteko te tehneet ruokavaliomuutoksia viime aikoina, mitkä asiat olivat vaikuttimina?